Missä asioissa minä säästän?

Olen huomannut elämäntavastani muutamia asioita, joilla pitkän ajan kuluessa säästää ison määrän rahaa. En ole aina ollut tälläinen vaan vuosien saatossa olen muuttunut. Koen, että nykyään olen enemmän se 'oikea minä' verrattuna esimerkiksi siihen mitä olin viisi vuotta sitten. Vaikka vanhat asiat harmittaa minua, niin en uskoisi että olisin tämä sama minä ilman, että olisin niitä kokenut. Uskon, että elämä opettaa. Muutumme matkan varrella ja kasvamme. Uskon, että jokainen meistä muuttuu omalla tavallaan.

En oikeastaan ole edes muuttunut rajallisten asioiden vuoksi vaikka moni voisi niin kuvitella. Muutokset ovat tulleet kuin itsestään ja tuntuvat luonnolliselle. Tunnen olevani juuri se minä joka haluankin olla. Toki jokaisen ihmisyyden persoonassa on jotakin paranneltavaa, uskoisin. Itse en tuskin tule ikinä olemaan täysin sinut itseni kanssa - mutta tästä on hyvä jatkaa. Teinivuodet olivat kuluttavaa aikaa henkisesti ja fyysisesti. Olen tuhlannut elämässäni ryhmiin asioihin aikaa ja rahaani, isojakin summia. Se harmittaa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi ja tosiaan virheistä oppii ja ne ovat laittaneet minut ajattelemaan. Uskon, että jonkinlainen talous innostus minussa on aina ollut, sillä nykyään taloudellisesti ajattelu ja eläminen tulee kuin itsessään. Se on jotenkin syvällä minussa ja olen kiitollinen, että olen löytänyt oman tien jota haluan seurata.

Meikä euron kirpparineule päällä takkuisella hiuskasallani. :)

Mutta tässä otteita elämästäni, joiden avulla olen huomannut säästävänä isoja määriä rahaa:

• Olen käynyt parturissa viimeeksi 16-vuotiaana. Tämäkin oli tuttu naapuri joka leikkasi hieman halvemmalla. Uskon, että näiden 6 vuoden aikana olen säästänyt 1000€-2000€ rahaa koska en käy parturissa. Hiukseni ovat niin luonnonkiharat, että muotoon leikkaaminen ei kannata. Niinpä hiustyylini on perustylsä. Kasvatan niitä vain ja leikkelen itse huonoja latvoja pois kun jaksan. Silti viihdyn tyylissäni oikein hyvin enkä muuta kaipaakaan.

• Aikanaan värjäsin itse kaupan hiusväreillä hiukset 1-2kk välein. Nyt olen ollut värjäämättä hiuksia 1,5v ja aion jatkaa sillä koin sen hyvin puuduttavaksi ja turhaksi sekä tuskin se niin terveellistäkään on. Olen säästänyt noin 100€ kun en ole värjännyt, ja tulen säästämään noin 70€/vuosi jos en alakaan värjäämään.

• En käy kosmetologilla. En ole ikinä laittanut mitään tekokynsiä tai -ripsiä tai käyttänyt muuten kosmetologin palveluita. Olen niin "luonnonlapsi" etten voisi kuvitellakaan olevani 24/7 ripsien pidennyksillä sillä haluan olla toisinaan vaan ihan ilman mitään, luonnollisena. Meikkaan kyllä, mutt melko vähäisesti nykyään. Suosin halpoja meikkejä enkä käytä kun tiettyjä tuotteita, joten säästän hurjasti kun en varastoi miljoonaa eri luomiväriä/huulipunaa vaan ylläpidän perustuotteet sisältävää meikkivarastoa jota käytän päivittäin.

•  Joskus kulutin aivan järjettömät määrät rahaa vaatteisiin, oikeasti! Kai se oli se tunne, kun alkoi omaa rahaa tienaamaan ja sai ostaa mitä ikinä halusi. Minähän määrään omista rahoistani ja sitä rataa. Uskon myös, että jokaisella teini-iässä on enemmän tai vähemmän sitä itsensä hakemista, jolloin ei tehdä niitä kaikkein järkevimpiä ratkaisuja tai mietitä tekemisiään kovinkaan pitkälle. Toki näistä ajoista oppii kun hieman vuodet vierivät eteenpäin ja alkaa katsomaan maailmaa hieman erilaisesti. Mutta nuorempana esimerkiksi tiettyä paitaa piti olla kaksi kappaletta eri väriä ja joka kuukausi ostettiin uusia vaatteita. Jos tämä aikakausi olisi jäänyt elämättä, niin toinen sijoitusasuntoni olisi varmaan valehtelematta kohta jo velaton. Kun kyllästyin vaatteisiin myin ne pois pilkkahintaan kirpputorilla - ja taas vaatekaapissa ei ollut mitään vaatteita. Oravanpyörä oli siis valmis, postipaketteja oli oikeastaan koko ajan tulossa postiin, koska netissä oli niin helppo shoppailla ja aina löysi jotain kivaa. Enhän minä itse täällä maalla asuessani oikeastaan usein edes käynyt kaupungissa ostamassa vaatteita. Tähän havahduin vasta ihan lähi vuosina, ja lopetin. Tajusin, että kuinka vähän ihminen tarvitsee vaatteita. Käytän aina niitä samoja vaatteita, ja se skaala ei ole kovin iso. Varsinkin kun olen usein vain kotona, töissä, koulussa tai harrastuksissa. Mihin minä siis niitä miljoonia vaatteita käyttäisin? En minnekään. Ihminen pärjää yllättävän vähällä. Itselleni on tullut lähinnä ahdistus ylimääräisestä tavarasta -> haluan eroon kaikesta ylimääräisestä jota en tarvitse. Olen myös opetellut siivoamaan vaatekaappiani järjellä, niin etten ala tunteilemaan. Enää en mieti, että "mitä jos joskus tarvitsen tätä". Luultavasti jos vaate on ollut yli 2 vuotta käyttämättömänä niin en tule sitä tarvitsemaankaan. Perusvaatteita pidän yleensä pidemmänkin ajan, sillä niille on aina käyttöä. Mutta jos nyt puhutaan hieman erikoisemmasta vaatekappaleesta. Jotenkin sen jo tietää, että mitä tarvitsee päivittäisessä elämässä ja mitkä saa suoraan laittaa kierrätykseen. On se tyylikin tässä vuosien varrella muuttunut rennommaksi. Enää en jaksa yrittää olla niin hieno, vaan viihdyn rennoissa vaatteissa missä pidän itse olla. Teiniaikoina se oli vähän sellaista, että minäkin koska muutkin. Nykyään olen havahtunut kulkemaan omia polkujani juuri sellaisena kuin olen. Nykyään olen myös alkanut suosimaan kirpputoreja, josta löytää todella halvallakin kelpo vaatteita. Alusasut ja sukat ostan kyllä uutena, sekä jotkin urheiluvaatteet ja farkut koska en löydä soveltuvia käytettyinä. Farkkuja käytän päivittäin, niin niiden mukavuus on ehdottoman tärkeää. Myös topit ostan suoraan kaupasta, koska eivät ole kovin ison hintaisia sielläkään ja näitä kuluu myös paljon. Suosin myös Huuto.nettiä sekä Facebook kirppisrinkiä. Myyn myös näitä kanavia kautta omat vanhat vaatteeni pois.

•  Olen maailman laiskin ihminen sisustamaan. En ole siis tavallinen nainen ollenkaan, kun ystäviäni katson. Ovat aina haalimassa jotain uutta asuntoonsa, koska tarvitseehan joka huoneeseen olla erikseen pääsiäis- ja jouluverhot. Ja siinä välillä kesäverhot ja talviverhot.. No way. En tiedä kehtaanko edes myöntää, mutta parhaimmillani samat verhot on roikkunut ikkunoissani 5 vuotta. Toki välillä tuuletettiin, mutta muuten. Roikkuisi vieläkin, mutta muuttaessani en jaksanut laittaa verhoja. Verhoja ei nyt siis ole lainkaan. Minua ahdistaa kaikki sisustusroina, ja pyrin pitämään varaston ehdottoman pienenä. Onhan se kiva, että koti on mukavan näköinen, mutta siihen riittää minusta pienempikin. En jaksa siis uusia kodin ilmettä kuukauden välein. Pientä päivitystä sisustukseen saa yllättävän pienelläkin rahasummalla esim. kirpputorien kautta. Suosinkin paljon käytettyä. Nyt kun remonttimme tulee valmiiksi, ajattelin kiertää kirpputoreja ja löytää jotain kivaa meidän sisustukseemme. Toisinaan saatan hakea Ikeasta halvalla jotain pientä.

• Edelliseen lisäten, olen myös maailman huonoin ihminen keräämään asioita, erilaisia kippoja ja kuppeja. Luojan kiitos minun tutut eivät ole lapsena ostellut ties mitä kahvikuppi sarjaa lahjaksi. Toki ne ovat arvossaan kun muuttaa omilleen, mutta mitä ystäviäni olen seuraillut niin se kasa on aivan järjetön jonka ovat vuosien varrella saanut lahjaksi. Mitä yksin asuva nainen esimerkiksi tekee 20 kahvikupilla, tai 10 syvällä lautasella? Itse pyrin pitämään mahdollisimman vähän astiavarastoa (ihan senkin takia, että olemme mieheni kanssa hyvin laiskoja tiskaamaan, jolloin nämä kaikki astiat ovat likaisina altaassa ennen kuin kumpikaan havahtuu tehtävään) tai muitakaan ruuanlaitto välineitä. Emme tarvitse isoa varastoa, ja nämäkin mitä omistamme eivät ole mitään sarjaa vaan valikoima poikkeaa toisistaan paljonkin. Minun elämää se ei haittaa, mutta joidenkin varmasti joilla itsellään on vain tiettyä sarjaa. En ole ikinä ostanut mitään kallista ja arvokasta astiasarjaa.. En edes ymmärrä mikä arvo niillä on, ainakaan omassa elämässäni koska rikon astioitani niin usein.

• En polta tupakkaa. En ole koskaan polttanutkaan, maistanut olen. Aivan järkyttäviä summia ihmisillä menee tupakointiin, mutta silti siihen ei havahduta. Olen ollut aina hyvin tupakkavastainen ihminen, ehkä kun omat vanhempani eivät polta. Se on todella kamalaa touhua, enkä ymmärrä eikö tupakoitsijat havahdu siihen itse. Mitä se aiheuttaa terveydelle ja paljonko siihen menee rahaa? Toki ymmärrän, että sitä ei ole niin helppo lopettaa. Mutta maistaneeni voin myös sanoa, että en ymmärrä miten joku voi jäädä siihen koukkuun? Ei se niin hyvän makuista kyllä ole, että mieli alkaisi tekemään. On muuten jännä, että se raha kuitenkin löytyy aina jostain tupakkaan. Taitaa joku maksiaski olla jo lähemmäs 8€. Olen usein nähnyt ihmisiä, joille todellakin se tupakka menee etusijalle ja ruokaa ostetaan se vähäinen mitä tämän jälkeen pystytään. Se on harmillista, että arvojärjestys elämässä on tämä eikä haluta tehdä työtä oman terveyden eteen.

• Nykyään juon alkoholia todella vähän. Tämä on toinen kuolemansynti, johon on elämäni aikana mennyt aivan tolkuttomasti rahaa - aivan liikaa. Kaduttaa todella paljon, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ajattelen nykyään, että tärkeintä on että olen havahtunut jo tämän ikäisenä enkä sitten 30-vuotiaana. Join 2,5 vuotta elämästä todella paljonkin. Erosin juuri silloisesta poikaystävästä ja menojalka alkoi viemään. Purin pahaa oloa alkoholiin. Saatettiin kavereiden kanssa juoda viikonlopusta sekä perjantai ja lauantai. Voihan siitä sitten jokainen laskea, paljonko tähän hupiin on mennyt rahaa. Kuukaudesta riippuen varmaan 200-400€? Silloin asiaa ei miettinyt, vaan rahaa oli aina oltava kun lähdettiin, koska juominen oli elämän tärkein asia. Nykyään on arvojärjestys aikalailla toinen. Olen niin onnellinen ilman alkoholia, eikä ole ikävä sitä aikaa laisinkaan. Olen saanut niin paljon uutta elämääni ja viihdyn hyvin ihan selvinpäin. On muuten jännä, että en saanut ihmisiltä negatiivista kommenttia eläessäni elämäni kosteinta aikaa - mutta nyt kun olen tehnyt ryhdistäytymisliikkeen niin olen kyllä saanut kuulla tästä todella negatiivisessakin muodossa. Hei haloo ihmiset oikeasti, vihaan tätä Suomen juomakulttuuria. Millä tapaa se juominen on ihannoitavaa, ja millä tavoin se on paha-asia että joku on tullut järkiinsä eikä halua tätä harrastaa? Voisin tehdä joskus erillisen postauksen alkoholiin liittyen. Mutta laskennallisesti säästän noin 200€ kuukaudessa kun en juo. En toki kiellä muita juomasta, minunkin mieheni saa juoda jos haluaa. Hän onneksi on hyvin fiksu käyttäessään alkoholia eikä juo paljon. En ymmärrä ihmisten humalanhakuista juomista, vaikka tätä olen itsekin harrastanut. Mitä järkeä siinä on? Millainen on elämä, jos ainoa odotettava asia on se, että milloin pääsee dokaamaan? (Nyt kun mietin, niin itselläni ei ainakaan mennyt kovin hyvin silloin kun join.. Join pahaa oloani pois, mutta eihän se mitään auttanut.)

• Matkustelen todella vähän. Kotimaassa saatamme käydä kerran pari vuodessa jossain. Yleensä kesäisin tulee tehtyä lomareissu johonkin päin Suomea, ja esimerkiksi viime talvena olimme Lapissa. Mutta tämä olikin sitten ensimmäinen kertani Lapissa.. Mutta en pistäisi pahakseni vaikka ottaisimme siitä tavan. Ulkomailla olen käynyt Kanariansaarilla vuonna 2004 ja Turkissa 2011. Ruotsissa olen käynyt kerran (jossei laivalla pyörähtämistä lasketa) ja Tallinnassa kerran. Aika pientä siis minun matkustaminen. Asiaa ei auta yhtään se, että minulla on järkyttävä lentokammo. En nauti siitä lainkaan, varsinkaan nyt kun olen lukenut kaikista lentokoneen katoamisista yms. Toisaalta koen myös matkustelun hyvin stressaavana, että ennemmin melkein olen kotona ja teen niitä juttuja mistä nautin. Näin saan voimavarani paremmin kasaan kuin seikkailemassa jossain vieraassa maassa. Jep, meitä ihmisiä on joka lähtöön.

• En käy juurikaan ulkona syömässä. Todella harvoin. En suosi roskaruokaa, ja ravintolassakin tulee käytyä vuodessa korkeintaan kerran/pari. Toisaalta tätäkin voisin hyvin harrastaa enemmän, esim. käydä miehen kanssa josain syömässä/kavereiden. Mutta ei vaan tule lähdettyä, joten siinäkin säästää ison summan.

• Harrastukseni ovat melko minimalistisia. Pidän urheilusta, kävelen/juoksen/pyöräilen ja sehän on ilmaista. Kuntosalille minulle on kymppikortti joka kustantaa kuukaudessa noin 20€. Lisäksi käyn hoitamassa tutun hevosta. Joskus nuorempana hevosharrastukseeni meni 300-400€ kuukaudessa, joten tuttua on sekin aika kun harrastuksiin sai paljonkin rahaa hakattua.

• Elektroniikkani on melko kehnoa. En ole niitä ihmisiä, kun puhelin päivitetään heti uuden mallin tullessa ilmoille. Lähinnä yritän elää vanhalla niin kauan kuin mahdollista. Nyt minulla on iPhone 4, joka on toiminut ihan hyvin. Urheillessa kuuntelen sen kanssa musiikkia, joten en voisi kuvitella omistavani isoa puhelinta. Toisaalta olen miettinyt tabletin ostamista, sillä teen yleensä puhelimella paljon netin kautta kaikkea mutta se on hankalaa kun kapistus on niin pieni. Tabletti olisi siis hyvä esim. kouluun sekä silloin, kun ei tietokonetta avaa. Tietokoneena minulla on kolme vuotta vanha HP:n kannettava, josta meni sarana rikki heti kun takuu loppui. Ei HP:tä enää mulle. Tosiaan tätä kantta ei voi laskea alas, koska sarana on tuosta ihan kirjaimellisesti auki. Aion kuitenkin käyttää tätä niin kauan, kuin sen (tai minun :D) henki pihisee. Muuta elektroniikkaa en edes tarvitse.

• Olen vaatimaton ihminen. En kaipaa koko ajan uutta, ja jos ostan uutta sen ei tarvitse olla extralaadukas. Esimerkiksi en ikinä ostaisi uutta autoa joka maksaa järkyttäviä määriä - mutta hinta tippuu heti kun liikkeestä ajaa ulos. Suosin vanhempia ja halvempia, mutta jotka ovat oikeastaan ihan yhtä hyviä. Eikä lainkaan harmita sitten, jos siihen tulee joku lommo tai menee rikki. Tässä siis esimerkki. Olen melko vaatimaton asioiden kanssa, mitä haluan. Huonekalut yms. voin ostaa käytettynä. Tässä on muuten melko iso ristiriita mieheni kanssa, koska hän haluaa ostaa taas uutena eikä tajua säästämisestä mitään.

• Saamme ottaa työpaikaltamme vanhoiksi menneitä ruokia kotiin. Tätä pyrin hyödyntämään mahdollisimman paljon, ja usein onkin jotain syömäkelpoista kotiin vietäväksi. Säästää useita senttejä kuukaudessa. 

• En jaksa oikein käydä ikinä misään, josta tulisi haalittua jotain mukaan. Asun siis pienellä paikkakunnalla, joten aina pitäisi lähteä kaupunkiin jotain melkeinpä ostamaan. Enkä useinkaan jaksa, tämä myös rajoittaa kuluttamiskäyttäytymistä. En myöskään jaksa laittaa paljon esim. pihaamme. Istutuksiin ja kukkasiin menee järjettömän paljon rahaa ihmisillä kesän aikana. Toki ne ovat kivoja, mutta sitten taas.. Olen niin pessimisti, etten saisi pidettyä niitä hengissä. 

• Säästän myös ison rahan kuukaudessa siinä, että olen löytänyt ihanan miehen joka ei pyydä minulta opintojen aikana isoa vuokraa asuessani hänen luona. Toki kuluja maksan, mutta vuokraa en. Tästä on ihmiset hieman montaa mieltä. Itse olen ehkä hieman ristiriitaisissa tunnelmissa, jos maksaisin hänelle puolet vuokrana niin miksi en samantien ostaisi puolia koko talosta? Mutta voi olla, että oma näkökulmani on jotenkin kiero tässä asissa. Olen aina ollut vuokralla asumista vastaan, oli se sitten mieheni tai joku muu. Tästäkin voisin luoda oman postauksen aikanaan.

Mutta tässä kaikki mitkä tulivat tällä hetkellä mieleen. Pahoitteluni kun joistakin osioista tuli pitkiä, mutta runosuoni alkoi kukkia. :) Ajattelin seuraavaksi tehdä postauksen siitä, että mihin sitten taas rahani menevät nykyään.

 Hauskaa keskiviikkoa!