Itselleen anteeksi antaminen

Pyörin taas sängyssä ja mietin menneisyyttä. Tunnen pistävää kipua rinnassani, koska muistelen kipeitä asioita jotka tuovat mieleeni surulliset asiat. Itselleen on helppo olla vihainen, ja syyttää monestakin asiasta. Sen läpi käyminen on hankalaa, koska olet itse aiheuttanut pahan olosi. Uskon kuitenkin, että jokainen ihminen tekee joskus virheitä. Se on väistämätöntä elämässä ja sen kanssa pitää oppia elämään. Viisaushan on, että jälkiviisaus on paras viisaus. Asioiden oikeaa laitaa ei vain osaa etukäteen ennustaa. Kaikki tuntuu jälkeen päin selkeämmältä ja näin ollen on helppo esittää itselleen syytöksiä, että miksi ei silloin toiminut kyseisessä tilanteessa oikein.

Olen tehnyt itse elämässäni monia ratkaisuja väärin. On edelleen asioita menneisyydestä, jotka tuottavat kipua kun ajattelen niitä. Olen toisinaan jättänyt ajattelematta, ettei tätä tunnetta ja näitä asioita tarvitsisi kokea uudelleen. Toisinaan ajattelen liiankin syvällisesti,jolloin kivulias totuus iskee päin kasvoja. Kuten nyt, taas yksi uneton yö lisää.

Havahduin kuitenkin siihen, että kuinka tärkeää on antaa itselleen anteeksi. Vanhoihin asioihin ei saa takertua liikaa. Vanhat asiat eivät saa estää sinua elämästä nyt. Toki virheistä pitää oppia, sekä menneisyyden kanssa on opittava tulemaan toimeen. Jokaisella meistä on kaapissaan edes se pieni luuranko, josta yleensä vaietaan ja jonka kuormaa kannamme päivittäin mukanamme. Se voi olla iso tai pieni.  Riippuen ihmisestä, sillä jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Toisille pieni on suurta, ja toisille suuri on pientä.

Vaikka elämässäni on tuskallisia asioita, olen oppinut päivä kerrallaan elämään niiden kanssa paremmin. Parhaimpia ystäviä emme ole vieläkään asioiden kanssa, mutta kestän sen tuskan kantamisen miettiessäni asioita. Ne ovat kasvattaneet minua paljon   Ja muuttaneet suhtautumistapaani elämään. Mutta niiden ajatteleminen sattuu edelleen.

Pointtini on nyt se, että keskitytään tähän päivään. Muuta ei ole kuin nykyhetki. Tulevaisuudesta voimme haaveilla, ja menneisyydestä oppia. Asioita emme pysty muuttamaan, mutta tulevaisuuden asioihin voimme omalla pienellä panoksella vaikuttaa, ellei kohtalo puutu peliin muulla tapaa. Asiat eivät ole ennustettavissa, vaan näemme päivä kerrallaan mitä eteemme tulee. Eletään siis myös päivä kerrallaan, ei liidellä tulevaisuudessa liikaa muttei vellota menneisyydessäkään.

Ollaan siis armollisia toisillemme ja varsinkin itsellemme. Kukaan ei ole täydellinen, mutta yritetään olla hyviä ihmisiä. Kohdellaan toisiamme niin, kuin toivottaisiin että meitä kohdellaan.

Tärkeintä on, ettemme jää loputtomilla ajoiksi murehtimaan menneitä vaan keskitytään siihen mihin voimme vaikuttaa. On asioita, joille ei voi tehdä enää mitään. Turha siis lytätä itseään ja omaa mieltään jatkuvasti maahan sellaisten asioiden vuoksi, joille ei mahda mitään. Huomaan usein itse, kuinka vellon menneisyyden pahoissa tapahtumissa. Nyt olen kuitenkin päättänyt lopettaa, sillä ne asiat eivät palvele minua nykyään millään tavalla vaan vievät energiaani. Keskityn asioihin mihin voin vaikuttaa, sillä jos jatkan tätä murehtimista niin en saa itsestäni irti kaikkea mitä haluaisin vaan painan itse itseäni pohjalle alemmas mustiin syövereihin.

Työtä asiassa tulee olemaan ja paljon, mutta uskon että ihmisen tulisi jatkuvasti kehittää itseään tavalla tai toisella. Uskon, että tämän asian ymmärtäminen ja toteuttamisen yrittäminen kasvattaa minua ihmisenä. Ihmisen luonne on sellainen, ettei pinttyneitä tapoja pysty lopettamaan yleensä kuin seinään. Ihminen ei aina pysty käsittelemään tai ohjaamaan mieltään, mutta sen muokkaamisessa pystyy edistymään pienin ja hitain askelin. Ei ole väliä kuinka pieniä tai hitaita nämä askeleet ovat, sillä uskon että yrittäminen ja matka on sen arvoista. Uskon, että tämä on tärkeä taito harjoitettavaksi kenelle tahansa sillä olemme itsellemme se suurin uhka - mutta silti ihminen jonka kanssa täytyy elää päivästä toiseen. Emme pääse itseämme pakoon, vaikka välillä ainakin itse yritän. Mitäpä jos yrittäisimme tehdä parempaa tuttavuutta itseemme aivan uudelta pohjalta ja lopetamme tämän itsensä pakoilun? On todella raskasta elää itsensä kanssa, jos ei ole väleissä vaan kantaa itselleen kaunaa erilaisista asioista. On vielä raskaampaa, jos nämä kulkevat mukanasi ajatuksissasi päivittäin. Mietin yöllä, että mitä tapahtuu jos vain päästän irti? Jos en huutele tuskan perään? Jos en ruoki kipua sisimmässäni? Mietin kauan, että miksi haluan satuttaa itselleni tärkeää ihmistä - itseäni. Miksi en voisi käyttää samaa energiaa niihin hyviin asioihin, mitä käytän negatiivisissa asioissa vellomiseen? Päätin, että nyt tulee täyskäännös.

Näihin miettelisiäisiin yön tunteihin, olkaa kiitollisia mitä elämässänne on tällä hetkellä älkääkö odottako aina jotain parempaa. Kuormittavasta historiastanne päästäkää irti. Iloitkaa, eläkää. Nauttikaa pienistä asioista, aamun ensimmäisestä kahvikupista tai rankkasateesta kesämetsässä. Uskon, että tässä on onnellisuuden ydin.

"Ainut henkilö, jota parempi sinun tulee olla tänään, on henkilö joka olit eilen. Todista itsesi itsellesi, älä kenellekkään muulle. Tee mitä tulee tehdä, ja anna ihmisten ajatella mitä he haluavat."

Hyvää yötä!

Säästötilanne

Kuten aikaisemmista postauksista on käynyt ilmi ja ihan blogin ideastakin; olen kiinnostunut säästämisestä. Säästämisestä kiinnostuneena moni varmasti olettaa, että joitakin säästöjä on kertynyt. Ja niinhän niitä onkin.

Voisin tehdä pienen tilanne katsauksen missä tällä hetkellä mennään. Toisaalta tämän postauksen tekeminen tuntuu todella oudolta, koska suomalaiset ovat tunnetusti todella vaisuja rahan käytöstään ja siitä, miten paljon sitä todellisuudessa edes sukanvarressa on. Itse en myöskään "normaalissa elämässä" huutele raha-asioita juurikaan. Jos joku kysyy, voin toki vastata. Mutta ikinä en lähtisi kerskumaan rahan kanssa, en ole sellainen ihminen.

Todellisuudessa koen, että minulla on säästössä ihan hyvin rahaa siihen nähden minkä ikäinen olen ja minkälainen palkkataso kaupan alan töissä on. Olen myös muuttanut kotoa omilleni 16-vuotiaana sekä opiskellut työn teon ohella kaksi ammattia. Todellisuuteni on myös se, että vaikka rahaa on säästössä melko omasta mielestäni, niin rahaa ei silti todellisuudessa ole. Tarkoitan tällä sitä, että rahaa ei ole niin paljon että voisin kuvitella tässä eläväni leveästi. Olen säästänyt tietyn summan rahaa, ja laittanut rahat suurimmaksi osaksi kiinni asuntoihin. Rahaa ei siis ole realisoitu, vaan ovat kiinni asunnoissani. Jotenkin siis tuntuu, ettei tätä rahaa ole edes olemassa vaikka todellisuus on toinen. Kyllähän sitä jonkin verran tulisi jos asunnot realisoisi rahaksi. Tällä hetkellä kuitenkin palkkatuloilla eläminen on aika kädestä suuhun, sillä säästöihini en aio koskea. Sijoitukset tuottavat minulle pikku hiljaa lisää rahaa, vaikka kuukausittain en pysty hurjia summia säästämään pienestä palkastani. Pyrin kuitenkin siihen, että joka kuukausi menisi jotakin säästöön. Säästökohteita minulla on monia, hieman fiiliksen mukaan teen ylimääräisi lainalyhennyksiä, ostan osakkeita tai rahastoja tai sitten laitan vain säästötilille. Lähiaikoina en ole ostanut paljon osakkeita/rahastoja lisää koska haluaisin asuntolainasta eroon mahdollisimman nopeasti, sekä minun pitää tulevia opintoja ajatellen säästää sukanvarteen ihan käyttörahaa. Vasta kun tiedän miten tiukille talouteni menee opintojen aikana, osaan hieman miettiä tulevaisuuden raha-asioita ja visioita.

PS. Ymmärrän, että ihmisestä riippuen säästöni tuntuvat joko naurettavan pieniltä tai sitten suhteettoman isoilta. On ihmisiä, joille nämä ovat todella pieniä rahamääriä suuressa rahavirrassa, mutta itselleni tämä on jo jonkinlainen saavutettu tavoite. Lapsuuteni ei ole ollut rikas eikä perheellämme ole ikinä ollut ylimääräistä rahaa. Uskon, että tämä asenne on jotenkin muokkautunut elämästäni lapsuudesta. En toivo rikkauksia, mutta toivon että voin joskus tarjota omille lapsilleni mukavan lapsuuden niin, että eivät saa kaikkea mitä haluavat mutta saavat kaiken tarvitsemansa. Ymmärrän, että raha ei tuo onnea tai rakkautta mutta auttaa kyllä täällä maailmassa pärjäämiseen. En säästä rahaa yleellisyyksiä varten, vaan pyrin nostamaan ihan perus elintasoani. Aikanaan kun vuokra-asuntoni ovat maksetut niin voin esimerkiksi vuokratuotoilla maksaa oman talon lainaa pois. Näin olen asian ajatellut, mutta toki toteutus on aina eri koska ikinä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voin esimerkiksi sairastua jonka vuoksi pitäisi realisoida sijoitukset.

PPS. Ymmärrän myös, että sijoituksissani on riski koska olen ostanut asuntoja muuttotappio paikkakunnalta. Olen kuitenkin tutkinut alueen markkinatilanteen tarkkaan jonka avulla tehnyt sijoituspäätökseni. Paikkakunnan vuokra-asunnoista on pulaa ja kysyntää enemmän kuin tarjontaa. Tilanne on tällä hetkellä hyvä, mutta sitä ei tiedä mitä se on 10 vuoden päästä. Olen kuitenkin yrittänyt turvata sijoituksiani sillä, että olen ostanut asuntoja joiden arvo tulee luultavasti säilymään ennallaan tai jopa hieman kasvamaan. Sijoitus on aina riski oli se mikä hyvänsä.

Mutta lukuihin, ne varmaan ihmisiä eniten kiinnostavat.

SÄÄSTÖNI LUKUINA:

- Käyttötililläni on tällä hetkellä 675,89€. Tähän tulee vielä kohta päälle heinäkuun palkka, joka on todella pieni (n. 400€) koska olin lomalla melkein koko heinäkuun ja heinäkuun lomarahat ovat jo maksettu.

- Säästötililläni on 4932,61€. Se on myös melko paljon rahaa makuuttaakseen tilillä, mutta toisaalta haluan pitää sukanvarressa riittävästi rahaa opintoja sekä yllättäviä rahanmenoja ajatellen. Säästötilillä voisin kuvitella pitäväni vararahastona 5000€ yllättäviä menoja varten, ylimääräisen aion siirtää rahastoihin/osakkeisiin tai lyhentää lainaa. Säästötilillä oli viikko sitten vielä 3000€ enemmän, mutta tein investoihin minulle tarpeelliseen asiaan; autoon. Säästötilin summa tulee luultavasti myös hieman tippumaan lähiaikoina, koska on tullut yllättäviä menoja jotka pitää hoitaa seuraavan parin kuukauden aikana.

- S-pankin tilillä minulla on "piilossa" (itseltäni) rahaa noin 1000€. Tämä on tällä hetkellä mietinnässä mikä on rahan kohtalo.

- Nordnetin osakkeissa minulla on rahaa kurssiheilunnasta vaihdellen n. 5000-5100€. Aikanaan oli enemmänkin, mutta realisoin plussalla olevia osakkeita hetki sitten rahaksi esim. auton hankintaa varten. Muut ovat tällä hetkellä säästötililläni koska halusin kerryttää 5000€ hätävaran. Lisäksi uskon osakkeiden kurssien tippuvan kun korot alkavat aikanaan nousemaan. Pyrin siis realisoimaan osakkeita nyt, ja ostamaan sitten kun kurssit ovat matalalla. Osakkeet saattavat olla tällä hetkellä ylihinnoiteltuja, koska ihmiset haluavat sijoittaa rahansa osakkeisiin nyt (eli on kysyntää paljon) koska korkorahastot eivät matalien korkojen vuoksi tuota juuri mitään.

- Maaliskuussa 2014 ostin ensimmäisen asuntoni (omaan käyttöön) hintaan 37 500€. Koska maksoin 30% vakuuden (70% asunto takaa itse itseään) pois rahalla, on lainaa tällä hetkellä asunnosta 24 119€.  Asunto on tällä hetkellä vuokralla ja laina koroilla, joten lyheneminen tulevaisuudessa seuraavan kolmen vuoden ajan menee ihan oman maksukyvyn mukaan. Asunnon vuokratuotto on 8,53% . Asunnon nykyinen arvo on noin 42 000€. Vuonna 2020 asuntoon on tulossa putkiremontti, joka tuo huomattavan investoinnin asuntoon lisää ja näin ollen asunnon hinta nousee hieman, muttei varmastikaan putkiremontin arvon verran.

- Joulukuusa 2014 sain pikaisen tarjouksen kerrostalo yksiöstä hintaan 27 000€. Päätin ostaa sen, koska arvioijan arvioima hinta tällä hetkellä on 32 500€. Lainaa asunnosta on jäljellä 17 601,29€ ja lyhenee 240€ kuukaudessa. Tähän lainaan pyrin tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä, jotta pääsisin siitä mahdollisimman nopeasti eroon. Asunto on vuokrattuna ja tuottaa vuokratuottoa 11,11%. Asuntoon ei ole tulossa taloyhtiön puolesta mittavia remontteja, mutta aion itse kymmenen vuoden sisällä remontoida kylpyhuoneen ja keittiön mikäli asunto minulla vielä on. Tämä on vähän sellainen liipaisimella oleva asunto, koska minulla on ostaja valmiina jos haluan myydä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos opintojen aikana tulee raha-asioiden kanssa tiukkaa niin tämä asunto menee myyntiin. Jos ei ole pakko myydä niin en luultavasti myy tulevaisuudessa. Vuokratuotto on tällä hetkellä hyvä, mutta laskee kyllä jos alkaisin remontoimaan kylpyhuonetta ja keittiötä kuten olen josain vaiheessa suunnitellut. En ole näitä kuluja laskenut vielä vuokratuoton mukaan, koska toteutus ajankohdasta ei ole tietoa. Ei ole tietoa pidänkö asunnon vai myynkö sen.

Gallup säästämisestä

Löysin kivan pienen gallupin säästämiseen liittyen, jonka ajattelin yön tunteina tehdä.

IKÄSI?
- Tällä hetkellä 22-vuotias, lokakuun loppupuolella mittariin tulee 23v.

OLETKO OPISKELIJA, TÖISSÄ VAI TYÖTÖN?
- Olen elokuun vielä vakituisena töissä, jonka jälkeen työ muuttuu osa-aikaiseksi ja alkaa opinnot sekä "köyhä opiskelijaelämä".

ASUTKO VIELÄ KOTONA, YKSIN, KUMPPANIN KANSSA, SOLUSSA VAI MITEN?
- Asun mieheni kanssa pienessä omakotitalossa maalla.

MISTÄ TULOSI KOOSTUU KUUKAUDESSA?
 - Tuloni koostuu vaihtelevasta (mutta pienestä) palkasta sekä sijoitusasuntojeni pääomatuloista kun ovat vuokrattuina.

KUINKA PALJON VANHEMMAT TMS. TUKEE RAHALLISESTI KUUKAUDESSA?
- Vanhemmat eivät tue rahallisesti ollenkaan.

KUINKA PALJON JÄÄ KÄTEEN KUUKAUDESSA?
- Riippuu kuukaudesta. En laske pääomatuloja tähän koska ne menevät suoraan lainan lyhennykseen. Mutta kuukaudessa käteen on jäänyt n. 1300-1400€.

KUINKA "LEVEÄSTI" ELÄT? (HARRASTUKSET, BAARIT, ULKONA SYÖMINEN YMS.)
- Käyn todella harvoin ystävien kanssa ulkona, koska suurin osa asuu eri paikkakunnalla kuin minä. Ulos siis menee todella vähän rahaa, en myöskään käy ulkona syömässä kovinkaan usein. Baareissa en juurikaan käy sillä en käytä alkoholia. Koen, että en elä kovin leveästi. Autoon ja bensaan menee rahaa, mutta se on pakollista että täällä maalla pääsee paikasta A paikkaan B. Harrastuksiini menee alle 100€/kk. (Kuntosali, uiminen, ratsastus ja muu liikunta) Olen yleensä melko vaatimaton elämäni suhteen.

 KUINKA PALJON KÄYTÄT RAHAA RUOKAAN, VAATTEISIIN JNE?
- Vaatteisiin ei mene nykyään edes kuukausittain. Ostan tarpeen mukaan. Suosin myös kirpputoreja paljon. Sanoisinko, että vuodessa vaatteisiin menisi joku 200-300€. Ruokaan panostan taas enemmän sillä rakastan syömistä (:D) ja haluan panostaa siihen. Suosin terveellistä ruokaa, mikä taas on kalliimpaa kuin nuudelit. Ruokaan menee ehkä 40-50€/viikko.

MENEEKÖ TILI USEIN NOLLILLE VAI PIDÄTKÖ TILILLÄ "PUSKURIA"?
- Käyttötilini menee kuukauden lopussa oikeastaan melko lähelle nollaa. Pidän käyttötilillä vain budjettiini käytettävissä olevia rahoja, muut siirrän muille tileille. Kuun lopussa jos rahaa jää, niin siirrän nämä vielä lopuksi sieltä pois ennen uuden budjettikauden alkua.

ONKO SINULLA ERIKSEEN SÄÄSTÖTILI?
- Kyllä on. Oikeastaan parikin.

 OLETKO KOSKAAN OTTANUT LAINAA, MYÖS PIKAVIPIT LASKETAAN MUKAAN?
- Olen ottanut kaksi kertaa asuntolainaa. Muuta lainaa en ole ottanut.

 MIHIN SÄÄSTÄT VAI SÄÄSTÄTKÖ LAINKAAN?
- Tällä hetkellä en säästä oikeastaan muuhun kuin siihen, että saisin lainani pois. Toki säästössä on myös X summa rahaa, joka tulee käyttöön tarvittaessa. Minulla on myös osakkeissa vähän rahaa, mitkä luultavasti realisoin josain vaiheessa ja maksan ks. rahalla asuntolainaa pois. Kun asuntolaina on kokonaan pois, voisin kuvitella laittavani enemmän rahaa osakkeisiin säännöllisesti pidemmällä tähtäimellä. Voisin myös kuvitella ostavani kolmannen asunnon tulevaisuudessa, mutta siihen menee vielä pitkä aika. Tulevaisuudessa aion säästää rahaa asuntoni kylpyhuone- ja keittiöremonttia varten. Ajattelin myös alkaa siirtämään rahaa säästöön johonkin tilille, joka olisi käytettävissä sitten kun joskus ostamme mieheni kanssa yhteisen talon/tilan. Minua kiinnostaisi myös aloittaa pienimuotoinen rahastosäästäminen, mutta en ole löytänyt sopivaa kohdetta.

 MIHIN AMMATTIIN PYRIT VAI OLETKO JO SIINÄ MISSÄ HALUATKIN?
- En ole tällä hetkellä siinä missä haluaisinkin olla. Olen valmistunut asiakaspalvelun ja myynnin merkonomiksi vuonna 2012, sekä myöhemmin vielä talous- ja toimistopalveluiden merkonomiksi vuonna 2014. Olen työskennellyt kaupan alalla yli 6 vuotta, sekä tehnyt työpätkiä toimistotöissä. Syksyllä aloitan opinnot tuotantotalouden insinööri linjalla, ja toivon että tämä poikisi tulevaisuudessa uusia kuvioita työrintamalle. En tarkalleen tiedä mitä isona haluan tehdä, mutta tiedän että haluan tehdä jotain muuta kuin olla eläkeikään asti kaupan alalla.

JOS SEURUSTELET JA ASUTTE SAMAN KATON ALLA, NIIN MITEN JAATTE TALOUDENHOIDON? ONKO TEILLÄ YHTEINEN TILI? KUINKA PALJON TULONNE EROAVAT TOISISTAAN?
- Meillä ei ole mieheni kanssa yhteistä tiliä. Olen päässäni miettinyt, että molemmat aukaisisivat tilin johon alkaisi säästämään tietyn summan kuukaudessa. Tämä voisi olla esimerkiksi tulevaisuuden kotia varten tai jotain muuta yhteistä hankintaa. Mieheni ei ole kovin kiinnostunut säästämisestä muuten, mutta asuntolainaansa lyhentää kuukaudessa isoja eriä. Molemmilla on omat tilit ja rahat käytetään siihen mihin haluaa, kumpikaan ei motkota toisilleen siis mitään. Minä en motkota miehelleni jos hänen rahansa menee kaljaan tms, eikä mieheni motkota minulle siitä, että olen kiinnostunut säästämisestä. Toki aina "pakolliset" menot ovat etusijalla, ja näiden kulujen jälkeen laitamme ylijääneet rahat jonnekkin minne itse haluamme. Molemmat pyrkivät tekemään niitä asioita mistä pitää. Maksamme ruoka- ja asumiskulut suunnilleen puoliksi. Mies lyhentää lainan, koska talo on hänen nimissä. Molemmat maksaa sitten itse muut omat kulunsa. Mieheni tienaa yli puolet enemmän kuin minä.

SANA VAPAA; TÄRKEINTÄ MITÄ OLET OPPINUT RAHANKÄYTTÖSI SUHTEEN?
- Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Olen oppinut, että myös pienistä tuloista voi säästää isonkin summan jos vain on asiasta kiinnostunut. Olen oppinut myös sen, että sen summan ei tarvitse aina olla iso vaan pienikin on aina kotiin päin! Lisäksi olen oppinut, että ihmisen tärkein asia elämässä on perhe, terveys ja onnellisuus. Sitä ei voi mitata rahassa. On tärkeää, että viihtyy elämässään. Elämä on liian lyhyt siihen, että tekee niitä asioita mistä ei nauti. Pitää oppia nauttimaan niistä pienistäkin iloista, aamun ensimmäisestä kahvikupista tai keväisestä linnunlaulusta metsässä. Elämä on tässä ja nyt - ei tulevaisuudessa. Olen myös oppinut, että materiaali ei tuo onnea. Materiaan ei kannata hakata suuria määriä rahaa, sillä se ei palvele takaisin tai tuo onnea. Lisäksi olen tajunnut, että terveyttään tulee vaalia ja näin ollen jättänyt esim. alkoholin pois. Tämä on myös iso palvelus kukkarolleni. Olen myös opiskellut talousasioita ja erityisesti kiinnostunut niistä, tämä on opettanut paljon rahankäytöstä ja sen käyttäytymisestä minulle.

Missä asioissa minä säästän?

Olen huomannut elämäntavastani muutamia asioita, joilla pitkän ajan kuluessa säästää ison määrän rahaa. En ole aina ollut tälläinen vaan vuosien saatossa olen muuttunut. Koen, että nykyään olen enemmän se 'oikea minä' verrattuna esimerkiksi siihen mitä olin viisi vuotta sitten. Vaikka vanhat asiat harmittaa minua, niin en uskoisi että olisin tämä sama minä ilman, että olisin niitä kokenut. Uskon, että elämä opettaa. Muutumme matkan varrella ja kasvamme. Uskon, että jokainen meistä muuttuu omalla tavallaan.

En oikeastaan ole edes muuttunut rajallisten asioiden vuoksi vaikka moni voisi niin kuvitella. Muutokset ovat tulleet kuin itsestään ja tuntuvat luonnolliselle. Tunnen olevani juuri se minä joka haluankin olla. Toki jokaisen ihmisyyden persoonassa on jotakin paranneltavaa, uskoisin. Itse en tuskin tule ikinä olemaan täysin sinut itseni kanssa - mutta tästä on hyvä jatkaa. Teinivuodet olivat kuluttavaa aikaa henkisesti ja fyysisesti. Olen tuhlannut elämässäni ryhmiin asioihin aikaa ja rahaani, isojakin summia. Se harmittaa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi ja tosiaan virheistä oppii ja ne ovat laittaneet minut ajattelemaan. Uskon, että jonkinlainen talous innostus minussa on aina ollut, sillä nykyään taloudellisesti ajattelu ja eläminen tulee kuin itsessään. Se on jotenkin syvällä minussa ja olen kiitollinen, että olen löytänyt oman tien jota haluan seurata.

Meikä euron kirpparineule päällä takkuisella hiuskasallani. :)

Mutta tässä otteita elämästäni, joiden avulla olen huomannut säästävänä isoja määriä rahaa:

• Olen käynyt parturissa viimeeksi 16-vuotiaana. Tämäkin oli tuttu naapuri joka leikkasi hieman halvemmalla. Uskon, että näiden 6 vuoden aikana olen säästänyt 1000€-2000€ rahaa koska en käy parturissa. Hiukseni ovat niin luonnonkiharat, että muotoon leikkaaminen ei kannata. Niinpä hiustyylini on perustylsä. Kasvatan niitä vain ja leikkelen itse huonoja latvoja pois kun jaksan. Silti viihdyn tyylissäni oikein hyvin enkä muuta kaipaakaan.

• Aikanaan värjäsin itse kaupan hiusväreillä hiukset 1-2kk välein. Nyt olen ollut värjäämättä hiuksia 1,5v ja aion jatkaa sillä koin sen hyvin puuduttavaksi ja turhaksi sekä tuskin se niin terveellistäkään on. Olen säästänyt noin 100€ kun en ole värjännyt, ja tulen säästämään noin 70€/vuosi jos en alakaan värjäämään.

• En käy kosmetologilla. En ole ikinä laittanut mitään tekokynsiä tai -ripsiä tai käyttänyt muuten kosmetologin palveluita. Olen niin "luonnonlapsi" etten voisi kuvitellakaan olevani 24/7 ripsien pidennyksillä sillä haluan olla toisinaan vaan ihan ilman mitään, luonnollisena. Meikkaan kyllä, mutt melko vähäisesti nykyään. Suosin halpoja meikkejä enkä käytä kun tiettyjä tuotteita, joten säästän hurjasti kun en varastoi miljoonaa eri luomiväriä/huulipunaa vaan ylläpidän perustuotteet sisältävää meikkivarastoa jota käytän päivittäin.

•  Joskus kulutin aivan järjettömät määrät rahaa vaatteisiin, oikeasti! Kai se oli se tunne, kun alkoi omaa rahaa tienaamaan ja sai ostaa mitä ikinä halusi. Minähän määrään omista rahoistani ja sitä rataa. Uskon myös, että jokaisella teini-iässä on enemmän tai vähemmän sitä itsensä hakemista, jolloin ei tehdä niitä kaikkein järkevimpiä ratkaisuja tai mietitä tekemisiään kovinkaan pitkälle. Toki näistä ajoista oppii kun hieman vuodet vierivät eteenpäin ja alkaa katsomaan maailmaa hieman erilaisesti. Mutta nuorempana esimerkiksi tiettyä paitaa piti olla kaksi kappaletta eri väriä ja joka kuukausi ostettiin uusia vaatteita. Jos tämä aikakausi olisi jäänyt elämättä, niin toinen sijoitusasuntoni olisi varmaan valehtelematta kohta jo velaton. Kun kyllästyin vaatteisiin myin ne pois pilkkahintaan kirpputorilla - ja taas vaatekaapissa ei ollut mitään vaatteita. Oravanpyörä oli siis valmis, postipaketteja oli oikeastaan koko ajan tulossa postiin, koska netissä oli niin helppo shoppailla ja aina löysi jotain kivaa. Enhän minä itse täällä maalla asuessani oikeastaan usein edes käynyt kaupungissa ostamassa vaatteita. Tähän havahduin vasta ihan lähi vuosina, ja lopetin. Tajusin, että kuinka vähän ihminen tarvitsee vaatteita. Käytän aina niitä samoja vaatteita, ja se skaala ei ole kovin iso. Varsinkin kun olen usein vain kotona, töissä, koulussa tai harrastuksissa. Mihin minä siis niitä miljoonia vaatteita käyttäisin? En minnekään. Ihminen pärjää yllättävän vähällä. Itselleni on tullut lähinnä ahdistus ylimääräisestä tavarasta -> haluan eroon kaikesta ylimääräisestä jota en tarvitse. Olen myös opetellut siivoamaan vaatekaappiani järjellä, niin etten ala tunteilemaan. Enää en mieti, että "mitä jos joskus tarvitsen tätä". Luultavasti jos vaate on ollut yli 2 vuotta käyttämättömänä niin en tule sitä tarvitsemaankaan. Perusvaatteita pidän yleensä pidemmänkin ajan, sillä niille on aina käyttöä. Mutta jos nyt puhutaan hieman erikoisemmasta vaatekappaleesta. Jotenkin sen jo tietää, että mitä tarvitsee päivittäisessä elämässä ja mitkä saa suoraan laittaa kierrätykseen. On se tyylikin tässä vuosien varrella muuttunut rennommaksi. Enää en jaksa yrittää olla niin hieno, vaan viihdyn rennoissa vaatteissa missä pidän itse olla. Teiniaikoina se oli vähän sellaista, että minäkin koska muutkin. Nykyään olen havahtunut kulkemaan omia polkujani juuri sellaisena kuin olen. Nykyään olen myös alkanut suosimaan kirpputoreja, josta löytää todella halvallakin kelpo vaatteita. Alusasut ja sukat ostan kyllä uutena, sekä jotkin urheiluvaatteet ja farkut koska en löydä soveltuvia käytettyinä. Farkkuja käytän päivittäin, niin niiden mukavuus on ehdottoman tärkeää. Myös topit ostan suoraan kaupasta, koska eivät ole kovin ison hintaisia sielläkään ja näitä kuluu myös paljon. Suosin myös Huuto.nettiä sekä Facebook kirppisrinkiä. Myyn myös näitä kanavia kautta omat vanhat vaatteeni pois.

•  Olen maailman laiskin ihminen sisustamaan. En ole siis tavallinen nainen ollenkaan, kun ystäviäni katson. Ovat aina haalimassa jotain uutta asuntoonsa, koska tarvitseehan joka huoneeseen olla erikseen pääsiäis- ja jouluverhot. Ja siinä välillä kesäverhot ja talviverhot.. No way. En tiedä kehtaanko edes myöntää, mutta parhaimmillani samat verhot on roikkunut ikkunoissani 5 vuotta. Toki välillä tuuletettiin, mutta muuten. Roikkuisi vieläkin, mutta muuttaessani en jaksanut laittaa verhoja. Verhoja ei nyt siis ole lainkaan. Minua ahdistaa kaikki sisustusroina, ja pyrin pitämään varaston ehdottoman pienenä. Onhan se kiva, että koti on mukavan näköinen, mutta siihen riittää minusta pienempikin. En jaksa siis uusia kodin ilmettä kuukauden välein. Pientä päivitystä sisustukseen saa yllättävän pienelläkin rahasummalla esim. kirpputorien kautta. Suosinkin paljon käytettyä. Nyt kun remonttimme tulee valmiiksi, ajattelin kiertää kirpputoreja ja löytää jotain kivaa meidän sisustukseemme. Toisinaan saatan hakea Ikeasta halvalla jotain pientä.

• Edelliseen lisäten, olen myös maailman huonoin ihminen keräämään asioita, erilaisia kippoja ja kuppeja. Luojan kiitos minun tutut eivät ole lapsena ostellut ties mitä kahvikuppi sarjaa lahjaksi. Toki ne ovat arvossaan kun muuttaa omilleen, mutta mitä ystäviäni olen seuraillut niin se kasa on aivan järjetön jonka ovat vuosien varrella saanut lahjaksi. Mitä yksin asuva nainen esimerkiksi tekee 20 kahvikupilla, tai 10 syvällä lautasella? Itse pyrin pitämään mahdollisimman vähän astiavarastoa (ihan senkin takia, että olemme mieheni kanssa hyvin laiskoja tiskaamaan, jolloin nämä kaikki astiat ovat likaisina altaassa ennen kuin kumpikaan havahtuu tehtävään) tai muitakaan ruuanlaitto välineitä. Emme tarvitse isoa varastoa, ja nämäkin mitä omistamme eivät ole mitään sarjaa vaan valikoima poikkeaa toisistaan paljonkin. Minun elämää se ei haittaa, mutta joidenkin varmasti joilla itsellään on vain tiettyä sarjaa. En ole ikinä ostanut mitään kallista ja arvokasta astiasarjaa.. En edes ymmärrä mikä arvo niillä on, ainakaan omassa elämässäni koska rikon astioitani niin usein.

• En polta tupakkaa. En ole koskaan polttanutkaan, maistanut olen. Aivan järkyttäviä summia ihmisillä menee tupakointiin, mutta silti siihen ei havahduta. Olen ollut aina hyvin tupakkavastainen ihminen, ehkä kun omat vanhempani eivät polta. Se on todella kamalaa touhua, enkä ymmärrä eikö tupakoitsijat havahdu siihen itse. Mitä se aiheuttaa terveydelle ja paljonko siihen menee rahaa? Toki ymmärrän, että sitä ei ole niin helppo lopettaa. Mutta maistaneeni voin myös sanoa, että en ymmärrä miten joku voi jäädä siihen koukkuun? Ei se niin hyvän makuista kyllä ole, että mieli alkaisi tekemään. On muuten jännä, että se raha kuitenkin löytyy aina jostain tupakkaan. Taitaa joku maksiaski olla jo lähemmäs 8€. Olen usein nähnyt ihmisiä, joille todellakin se tupakka menee etusijalle ja ruokaa ostetaan se vähäinen mitä tämän jälkeen pystytään. Se on harmillista, että arvojärjestys elämässä on tämä eikä haluta tehdä työtä oman terveyden eteen.

• Nykyään juon alkoholia todella vähän. Tämä on toinen kuolemansynti, johon on elämäni aikana mennyt aivan tolkuttomasti rahaa - aivan liikaa. Kaduttaa todella paljon, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ajattelen nykyään, että tärkeintä on että olen havahtunut jo tämän ikäisenä enkä sitten 30-vuotiaana. Join 2,5 vuotta elämästä todella paljonkin. Erosin juuri silloisesta poikaystävästä ja menojalka alkoi viemään. Purin pahaa oloa alkoholiin. Saatettiin kavereiden kanssa juoda viikonlopusta sekä perjantai ja lauantai. Voihan siitä sitten jokainen laskea, paljonko tähän hupiin on mennyt rahaa. Kuukaudesta riippuen varmaan 200-400€? Silloin asiaa ei miettinyt, vaan rahaa oli aina oltava kun lähdettiin, koska juominen oli elämän tärkein asia. Nykyään on arvojärjestys aikalailla toinen. Olen niin onnellinen ilman alkoholia, eikä ole ikävä sitä aikaa laisinkaan. Olen saanut niin paljon uutta elämääni ja viihdyn hyvin ihan selvinpäin. On muuten jännä, että en saanut ihmisiltä negatiivista kommenttia eläessäni elämäni kosteinta aikaa - mutta nyt kun olen tehnyt ryhdistäytymisliikkeen niin olen kyllä saanut kuulla tästä todella negatiivisessakin muodossa. Hei haloo ihmiset oikeasti, vihaan tätä Suomen juomakulttuuria. Millä tapaa se juominen on ihannoitavaa, ja millä tavoin se on paha-asia että joku on tullut järkiinsä eikä halua tätä harrastaa? Voisin tehdä joskus erillisen postauksen alkoholiin liittyen. Mutta laskennallisesti säästän noin 200€ kuukaudessa kun en juo. En toki kiellä muita juomasta, minunkin mieheni saa juoda jos haluaa. Hän onneksi on hyvin fiksu käyttäessään alkoholia eikä juo paljon. En ymmärrä ihmisten humalanhakuista juomista, vaikka tätä olen itsekin harrastanut. Mitä järkeä siinä on? Millainen on elämä, jos ainoa odotettava asia on se, että milloin pääsee dokaamaan? (Nyt kun mietin, niin itselläni ei ainakaan mennyt kovin hyvin silloin kun join.. Join pahaa oloani pois, mutta eihän se mitään auttanut.)

• Matkustelen todella vähän. Kotimaassa saatamme käydä kerran pari vuodessa jossain. Yleensä kesäisin tulee tehtyä lomareissu johonkin päin Suomea, ja esimerkiksi viime talvena olimme Lapissa. Mutta tämä olikin sitten ensimmäinen kertani Lapissa.. Mutta en pistäisi pahakseni vaikka ottaisimme siitä tavan. Ulkomailla olen käynyt Kanariansaarilla vuonna 2004 ja Turkissa 2011. Ruotsissa olen käynyt kerran (jossei laivalla pyörähtämistä lasketa) ja Tallinnassa kerran. Aika pientä siis minun matkustaminen. Asiaa ei auta yhtään se, että minulla on järkyttävä lentokammo. En nauti siitä lainkaan, varsinkaan nyt kun olen lukenut kaikista lentokoneen katoamisista yms. Toisaalta koen myös matkustelun hyvin stressaavana, että ennemmin melkein olen kotona ja teen niitä juttuja mistä nautin. Näin saan voimavarani paremmin kasaan kuin seikkailemassa jossain vieraassa maassa. Jep, meitä ihmisiä on joka lähtöön.

• En käy juurikaan ulkona syömässä. Todella harvoin. En suosi roskaruokaa, ja ravintolassakin tulee käytyä vuodessa korkeintaan kerran/pari. Toisaalta tätäkin voisin hyvin harrastaa enemmän, esim. käydä miehen kanssa josain syömässä/kavereiden. Mutta ei vaan tule lähdettyä, joten siinäkin säästää ison summan.

• Harrastukseni ovat melko minimalistisia. Pidän urheilusta, kävelen/juoksen/pyöräilen ja sehän on ilmaista. Kuntosalille minulle on kymppikortti joka kustantaa kuukaudessa noin 20€. Lisäksi käyn hoitamassa tutun hevosta. Joskus nuorempana hevosharrastukseeni meni 300-400€ kuukaudessa, joten tuttua on sekin aika kun harrastuksiin sai paljonkin rahaa hakattua.

• Elektroniikkani on melko kehnoa. En ole niitä ihmisiä, kun puhelin päivitetään heti uuden mallin tullessa ilmoille. Lähinnä yritän elää vanhalla niin kauan kuin mahdollista. Nyt minulla on iPhone 4, joka on toiminut ihan hyvin. Urheillessa kuuntelen sen kanssa musiikkia, joten en voisi kuvitella omistavani isoa puhelinta. Toisaalta olen miettinyt tabletin ostamista, sillä teen yleensä puhelimella paljon netin kautta kaikkea mutta se on hankalaa kun kapistus on niin pieni. Tabletti olisi siis hyvä esim. kouluun sekä silloin, kun ei tietokonetta avaa. Tietokoneena minulla on kolme vuotta vanha HP:n kannettava, josta meni sarana rikki heti kun takuu loppui. Ei HP:tä enää mulle. Tosiaan tätä kantta ei voi laskea alas, koska sarana on tuosta ihan kirjaimellisesti auki. Aion kuitenkin käyttää tätä niin kauan, kuin sen (tai minun :D) henki pihisee. Muuta elektroniikkaa en edes tarvitse.

• Olen vaatimaton ihminen. En kaipaa koko ajan uutta, ja jos ostan uutta sen ei tarvitse olla extralaadukas. Esimerkiksi en ikinä ostaisi uutta autoa joka maksaa järkyttäviä määriä - mutta hinta tippuu heti kun liikkeestä ajaa ulos. Suosin vanhempia ja halvempia, mutta jotka ovat oikeastaan ihan yhtä hyviä. Eikä lainkaan harmita sitten, jos siihen tulee joku lommo tai menee rikki. Tässä siis esimerkki. Olen melko vaatimaton asioiden kanssa, mitä haluan. Huonekalut yms. voin ostaa käytettynä. Tässä on muuten melko iso ristiriita mieheni kanssa, koska hän haluaa ostaa taas uutena eikä tajua säästämisestä mitään.

• Saamme ottaa työpaikaltamme vanhoiksi menneitä ruokia kotiin. Tätä pyrin hyödyntämään mahdollisimman paljon, ja usein onkin jotain syömäkelpoista kotiin vietäväksi. Säästää useita senttejä kuukaudessa. 

• En jaksa oikein käydä ikinä misään, josta tulisi haalittua jotain mukaan. Asun siis pienellä paikkakunnalla, joten aina pitäisi lähteä kaupunkiin jotain melkeinpä ostamaan. Enkä useinkaan jaksa, tämä myös rajoittaa kuluttamiskäyttäytymistä. En myöskään jaksa laittaa paljon esim. pihaamme. Istutuksiin ja kukkasiin menee järjettömän paljon rahaa ihmisillä kesän aikana. Toki ne ovat kivoja, mutta sitten taas.. Olen niin pessimisti, etten saisi pidettyä niitä hengissä. 

• Säästän myös ison rahan kuukaudessa siinä, että olen löytänyt ihanan miehen joka ei pyydä minulta opintojen aikana isoa vuokraa asuessani hänen luona. Toki kuluja maksan, mutta vuokraa en. Tästä on ihmiset hieman montaa mieltä. Itse olen ehkä hieman ristiriitaisissa tunnelmissa, jos maksaisin hänelle puolet vuokrana niin miksi en samantien ostaisi puolia koko talosta? Mutta voi olla, että oma näkökulmani on jotenkin kiero tässä asissa. Olen aina ollut vuokralla asumista vastaan, oli se sitten mieheni tai joku muu. Tästäkin voisin luoda oman postauksen aikanaan.

Mutta tässä kaikki mitkä tulivat tällä hetkellä mieleen. Pahoitteluni kun joistakin osioista tuli pitkiä, mutta runosuoni alkoi kukkia. :) Ajattelin seuraavaksi tehdä postauksen siitä, että mihin sitten taas rahani menevät nykyään.

 Hauskaa keskiviikkoa!

Säästötavoite loppuvuodelle

Olen ollut kovin laiska yleensä tekemään minkäänlaisia laskelmia tai budjetteja elämäni suhteen. Oikeastaan olen alkanut pyörittelemään erilaisia numeroita vasta ihan lähiaikoina. Uskon, että jokaisen olisi hyvä luoda tavoite säästösuunnitelmilleen. Tavoitteiden ei tarvitse olla isoja tai säästettävien summien suuria, vaan itse idea on tärkein. Säästämisen aloittaminen on helpompaa kun on realistinen tavoite, jonka voi saavuttaa. Olen usein itse ollut 'kaikki nyt heti tänne' -ihminen, mutta säästämisen/sijoittamisen kanssa tämä ei toimi. Olen opetellut pitkäjänteisyyttä jotta pääsisin eroon tavasta, mutta edelleen se toisinaan tuottaa ongelmia. Olen kuitenkin huoomannut, että kun itselleen on asettanut tavoitteen jolle tulee pyrkiä, on säästämisen seuraaminen ja toteuttaminen paljon helpompaa. Säästötavoitetta ei siis tosiaan tule asettaa liian korkealle, ettei vedä itseään ihan loppuun ja saa säästösuunnitelmilleen vain ahdistuksen aikaiseksi.  Liian ankara itselleen ei saa siis olla, vaan säästämisen pitäisi olla sellaisissa sfääreissä että se on kivaa ja mahdollista ilman mitään nälkäkuolemaa. Kuoleman vakavaa touhua tästä ei kannata tehdä, koska sen voi toteuttaa mukavastikin.  Toki tilanne on aina erilainen ihmisestä, taloudellisesta tilanteesta ja tavoitteista riippuen. Jokaisen tulee vaan löytää ne itselle sopivimmat tavat ja summat jotka sopivat omaan talouteen.

Itselläni tosiaan alkaa uusi koulu elokuun lopulla. Tulen olemaan taloudellisesti aivan erilaisessa tilanteessa kuin viime vuodet. Aion keskittyä koulun käymiseen 100% ja jättää työt vähemmälle, koska aikaisemmin koulun käyntini on kärsinyt siitä, että tein hullun tavalla töitä ansaitakseni rahaa. No virheistään oppii ja jälkiviisaus on se paras viisaus. Toki koulun ohella minun on pakko tehdä ilta- ja viikonloppuvuoroja mutta noin 2-3 vuoroa viikossa riittää. Myös kiireellisimmät päivät/viikot aion pyytää vapaaksi. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että työnantajani on hyvin joustava ka työaikoja saa sovittua tilanteen mukaan.

Minun tosiaan tulee budjetoida elämäni uudelleen ja laskea mitä elämiseen menee rahaa kuukaudessa opintojen aikana. Tätä on kovin vaikea hahmottaa kun ei ole tietoa esimerkiksi ensi kesän kesätöistä, että pääseekö minnekään. Aion tehdä kuitenkin aiheesta heinä- tai elokuun aikana oman postauksen. Laskeskelin alustavasti, että noin 800€/kk tulisi riittämään.

Loppuvuoden säästötavoitteeni ei ole iso. Luultavasti myös lainat tulevat tästä eteenpäin lyhenemään vähemmän sillä aion pienentää laumaeläin opintojen ajaksi. Minulla on myös Kelalle vielä 4 erää maksettavana takaisin. Yhden erän suuruus on 330€, joten 1320€ olisi minun laskujeni mukaan varattava tähän. Rästit ovat kasautuneet siitä, että tienasin liikaa nostaessani opintotukea. Tässä siis näette millainen sählääjä olen aikoinaan ollut (vieläkin välillä) sillä
tämä moka johtui siitä, että
taloushallinnon opiskelija ei muistanut laskea kaikkia tulojaan + lomarahojaan tulorajaa vahtiessa.
Go girl!

Syksyllä tuleva palkka menee oikeastaan kokonaan elämiseen, joten säästötavoitteeni loppu vuodelle on niinkin huimat kuin 20€/kk. Tulen kertomaan kuukausittain miten säästösuunnitelmilleni kävi. Olen tosiaan niin uudessa tilanteessa vielä, että en oikeastaan osaa sanoa saanko säästöön edes tuota, vai joudunko nostamaan säästötilillä rahaa kuluja varten? Työni muuttuu osa-aikaiseksi koulun alkaessa, joten ansiotulot vaihtelevat kuukausittain. Tähän mennessä olen yleensä säästänyt joitakin satoja euroja riippuen kuukaudesta. Tämä loppu vuosi tulee rahallisesti olemaan todella tiukka. Ensi vuoden puolella säästötavoitteeni nousee varmaan noin 100€/kk jos kaikki menevät hyvin.

Tervetuloa!

Sydämellisesti tervetuloa mukaan lukemaan Sonjan säästöpossu sairastui ähkyyn -blogia. 

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt jonkinlaisen blogin perustamista, mutta en ole oikein tarkalleen tiennyt minkälaisen haluan perustaa. Mielessä on käynyt ihan perus mielipide blogi, mutta sitten havahduin säästö- ja sijoittamisblogin perustamisen mielenkiintoisuuteen. Miksi en jakaisi myös muille ajatuksia, joita täällä pienessä päässäni pyörii liittyen rahaan, sijoittamiseen, säästämiseen ja muutenkin talouteen? Ajatus lähti liikkeelle siitä, kun viime yönä selailin erilaisia säästö- ja sijoitusblogeja, ja harmittelin kuinka vähän "tavallisilla" ihmisillä on blogeja näihin aiheisiin liittyen. Silti tämä on aihe, joka puhuttaa ja mietityttää jokaista. Huomasin, että itselleni on suunnattoman raskasta lukea ammattilaisten kirjoittamia blogeja sijoittamisesta. Sanasto on liian raskasta, ja vaikka postauksia lukisinkin niin niistä 70% on minulle utopiaa. Itseäni ei tällä hetkellä kiinnosta warrantit tai ROE:t. Toki nekin olisi hyvä oppia, jotta tajuaa enemmän esimerkiksi osakesijoittamisesta. Lähtökohtani blogille on kuitenkin amatöörimäinen kirjoittajan ote sekä maanläheinen lähetysmistapa. Olen siis melko matalapalkkainen nuori nainen, joka yrittää lähestyä säästämistä ja sijoittamista "tavallisen" ihmisen näkökulmasta. Tavoitteeni eivät ole kovin suuret vaan yritän edetä pienin askelin. Melkein jokaisella ihmisellä on mahdollisuus edes pieneen kuukausi säästämiseen, ja haluaisin jakaa teille ideoita sekä kulkea tätä matkaa teidän kanssanne. Toki en pistä pahakseni, vaikka joskus saavuttaisin sijoituksillani taloudellisen riippumattomuuden, mutta siihen on huiman pitkä matka. Haluan kuitenkin painottaa sitä, että en pysty sijoittamaan 1000 euroja kuukaudessa tai en tienaa 50 000€ vuodessa. On siis äärettömän pieniä summia mitä pyörittelen blogissani ja jonka avulla yritän lähteä tätä pyörää pyörittämään. Mutta pienistä pisaroista muodostuu lopulta järvi, edes pieni sellainen. Blogissa varmasti törmäätte myös ihan tavallisiin asioihin liittyen elämiseen ja sitä kautta heijastaen taloudellisiin asioihin. Rahahan nykyään vaikuttaa kaikkeen.

 KIRJOITTAJAN ESITTELY:

•  Olen 22-vuotias nainen. Asun mieheni kanssa maalla pienessä omakotitalossa.

• Olen hyvin maanläheinen ja rakastan metsässä samoilua sekä eläimiä. Taloudessamme asuu koira sekä kaksi kissaa. Harrastan lenkkeilyä, kuntosalia, uimista sekä ratsastusta.

•  Olen innostunut asuntosijoittamisesta. Tähän ratkaisuun olen päätynyt kun laitoin oman asuntoni vuokralle muuttaessani miehen luo. Myöhemmin ostin pilkkahintaan toisen sijoitusasunnon samalta paikkakunnalta.

•  Olen valmistunut asiakaspalvelun ja myynnin merkonomiksi ja työskennellyt monta vuotta kaupan alalla. Myöhemmin valmistuin vielä talous- ja toimistopalveluiden merkonomiksi, josta heräsi kiinnostus talousasioihin.

•  Aloitan koulun nyt syksyllä 2015 ammattikorkeakoulussa insinöörilinjalla. Asia on siis vielä melko uusi, enkä tiedä lainkaan kuinka talouden ja budjetin käy opintojen aikana.

•  En juo alkoholia juurikaan tai polta tupakkaa. Olen aikanaan juonut monia euroja alas kurkusta, ja jotenkin siihen sitten havahtui jossakin vaiheessa että nyt loppui. Vaikka harmittaa nämä juodut eurot, olen onnellinen että päätöksen tein kuitenkin näinkin nuorena.

•  Olen ihan tyytyväinen elämääni nyt. En ole ikinä odottanut paljoa tai vaatinut suuria, vaan olen aika jalat maassa kulkeva persoona. 

•  Suurin haaveeni liittyen talouteen on saada opiskelut kunnialla päätökseen ja sen jälkeen oman alan töitä. Toivon myös, että saisin lainat maksettua mahdollisimman pian pois ja näin ollen voisin tehdä lisäsiirtoja rahaan liittyen.

•  Suurin haaveeni elämään liittyen on elää terve ja onnellinen elämä läheisteni seurassa. Toivon, että mieheni jaksaa katsoa minua hautaan asti ja saamme pari/kolme ihanaa lasta. Suuri haaveeni on myös ostaa pieni maatila, jonne saisin hommattua pari omaa hevosta. Se olisi sitä elämää. Toivon myös, että en sairastu vaan saisin elää terveenä. Tätä toivon myös läheisille. Toivon myös, että löydän hienoja ystäviä elämääni tulevaisuudessa.

Kai tässä oli tärkeimmät asiat. Jos tänne blogiini eksyy jossakin vaiheessa lukijoita, toivon teiltä kommentteja, kysymyksiä ja ideoita kommenttiboksiin. Pidetäänhän sisältö asiallisena. Haluan myös kuulla teidän taloudellisista säästötavoistanne ja elämästä muutenkin.

Hyvää kesän jatkoa, vaikka ilma ei olekaan ainakaan täällä päin Suomea suosinut.