Itselleen anteeksi antaminen

Pyörin taas sängyssä ja mietin menneisyyttä. Tunnen pistävää kipua rinnassani, koska muistelen kipeitä asioita jotka tuovat mieleeni surulliset asiat. Itselleen on helppo olla vihainen, ja syyttää monestakin asiasta. Sen läpi käyminen on hankalaa, koska olet itse aiheuttanut pahan olosi. Uskon kuitenkin, että jokainen ihminen tekee joskus virheitä. Se on väistämätöntä elämässä ja sen kanssa pitää oppia elämään. Viisaushan on, että jälkiviisaus on paras viisaus. Asioiden oikeaa laitaa ei vain osaa etukäteen ennustaa. Kaikki tuntuu jälkeen päin selkeämmältä ja näin ollen on helppo esittää itselleen syytöksiä, että miksi ei silloin toiminut kyseisessä tilanteessa oikein.

Olen tehnyt itse elämässäni monia ratkaisuja väärin. On edelleen asioita menneisyydestä, jotka tuottavat kipua kun ajattelen niitä. Olen toisinaan jättänyt ajattelematta, ettei tätä tunnetta ja näitä asioita tarvitsisi kokea uudelleen. Toisinaan ajattelen liiankin syvällisesti,jolloin kivulias totuus iskee päin kasvoja. Kuten nyt, taas yksi uneton yö lisää.

Havahduin kuitenkin siihen, että kuinka tärkeää on antaa itselleen anteeksi. Vanhoihin asioihin ei saa takertua liikaa. Vanhat asiat eivät saa estää sinua elämästä nyt. Toki virheistä pitää oppia, sekä menneisyyden kanssa on opittava tulemaan toimeen. Jokaisella meistä on kaapissaan edes se pieni luuranko, josta yleensä vaietaan ja jonka kuormaa kannamme päivittäin mukanamme. Se voi olla iso tai pieni.  Riippuen ihmisestä, sillä jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Toisille pieni on suurta, ja toisille suuri on pientä.

Vaikka elämässäni on tuskallisia asioita, olen oppinut päivä kerrallaan elämään niiden kanssa paremmin. Parhaimpia ystäviä emme ole vieläkään asioiden kanssa, mutta kestän sen tuskan kantamisen miettiessäni asioita. Ne ovat kasvattaneet minua paljon   Ja muuttaneet suhtautumistapaani elämään. Mutta niiden ajatteleminen sattuu edelleen.

Pointtini on nyt se, että keskitytään tähän päivään. Muuta ei ole kuin nykyhetki. Tulevaisuudesta voimme haaveilla, ja menneisyydestä oppia. Asioita emme pysty muuttamaan, mutta tulevaisuuden asioihin voimme omalla pienellä panoksella vaikuttaa, ellei kohtalo puutu peliin muulla tapaa. Asiat eivät ole ennustettavissa, vaan näemme päivä kerrallaan mitä eteemme tulee. Eletään siis myös päivä kerrallaan, ei liidellä tulevaisuudessa liikaa muttei vellota menneisyydessäkään.

Ollaan siis armollisia toisillemme ja varsinkin itsellemme. Kukaan ei ole täydellinen, mutta yritetään olla hyviä ihmisiä. Kohdellaan toisiamme niin, kuin toivottaisiin että meitä kohdellaan.

Tärkeintä on, ettemme jää loputtomilla ajoiksi murehtimaan menneitä vaan keskitytään siihen mihin voimme vaikuttaa. On asioita, joille ei voi tehdä enää mitään. Turha siis lytätä itseään ja omaa mieltään jatkuvasti maahan sellaisten asioiden vuoksi, joille ei mahda mitään. Huomaan usein itse, kuinka vellon menneisyyden pahoissa tapahtumissa. Nyt olen kuitenkin päättänyt lopettaa, sillä ne asiat eivät palvele minua nykyään millään tavalla vaan vievät energiaani. Keskityn asioihin mihin voin vaikuttaa, sillä jos jatkan tätä murehtimista niin en saa itsestäni irti kaikkea mitä haluaisin vaan painan itse itseäni pohjalle alemmas mustiin syövereihin.

Työtä asiassa tulee olemaan ja paljon, mutta uskon että ihmisen tulisi jatkuvasti kehittää itseään tavalla tai toisella. Uskon, että tämän asian ymmärtäminen ja toteuttamisen yrittäminen kasvattaa minua ihmisenä. Ihmisen luonne on sellainen, ettei pinttyneitä tapoja pysty lopettamaan yleensä kuin seinään. Ihminen ei aina pysty käsittelemään tai ohjaamaan mieltään, mutta sen muokkaamisessa pystyy edistymään pienin ja hitain askelin. Ei ole väliä kuinka pieniä tai hitaita nämä askeleet ovat, sillä uskon että yrittäminen ja matka on sen arvoista. Uskon, että tämä on tärkeä taito harjoitettavaksi kenelle tahansa sillä olemme itsellemme se suurin uhka - mutta silti ihminen jonka kanssa täytyy elää päivästä toiseen. Emme pääse itseämme pakoon, vaikka välillä ainakin itse yritän. Mitäpä jos yrittäisimme tehdä parempaa tuttavuutta itseemme aivan uudelta pohjalta ja lopetamme tämän itsensä pakoilun? On todella raskasta elää itsensä kanssa, jos ei ole väleissä vaan kantaa itselleen kaunaa erilaisista asioista. On vielä raskaampaa, jos nämä kulkevat mukanasi ajatuksissasi päivittäin. Mietin yöllä, että mitä tapahtuu jos vain päästän irti? Jos en huutele tuskan perään? Jos en ruoki kipua sisimmässäni? Mietin kauan, että miksi haluan satuttaa itselleni tärkeää ihmistä - itseäni. Miksi en voisi käyttää samaa energiaa niihin hyviin asioihin, mitä käytän negatiivisissa asioissa vellomiseen? Päätin, että nyt tulee täyskäännös.

Näihin miettelisiäisiin yön tunteihin, olkaa kiitollisia mitä elämässänne on tällä hetkellä älkääkö odottako aina jotain parempaa. Kuormittavasta historiastanne päästäkää irti. Iloitkaa, eläkää. Nauttikaa pienistä asioista, aamun ensimmäisestä kahvikupista tai rankkasateesta kesämetsässä. Uskon, että tässä on onnellisuuden ydin.

"Ainut henkilö, jota parempi sinun tulee olla tänään, on henkilö joka olit eilen. Todista itsesi itsellesi, älä kenellekkään muulle. Tee mitä tulee tehdä, ja anna ihmisten ajatella mitä he haluavat."

Hyvää yötä!