Koko kesä koti-ikävää ja masentavia ihmissuhteita

Osaatteko kuvitella, että nyt ollaan jo elokuun loppua kohti menossa kovaa vauhtia?! Itse havahduin tähän juuri, ja tuntuu todella kummalliselta. Mihin se koko kesä katosi? Tuntuu, että koko kesää ei ole oikein edes ollut. Havahduin johonkin omituiseen todellisuuteen vasta nyt.

"Kun me todella tiedämme, että elämä on vaikeaa — todella ymmärrämme ja hyväksymme sen — niin elämä ei enää olekaan vaikeaa." - Tommy Tabermann

Oma kesäni on ollut sekava. Se on ollut osittain surullinen ja masentava, mutta osittain olen taas hyvin onnellinen ja iloinen kaikesta kokemastani. Haluan olla se ihminen, joka ei valita turhista asioista vaan osaa nauttia elämän pienistä iloista. Vaikka elämä tuo myllerryksiä tiellemme, haluan katsoa ihaillen kesäillan auringonlaskua rannalla tai nauttia aamukahvistani ulkona. Vaikka olisi murheita. Uskon, että elämässä onnellisimpia ihmisiä ovat ne, ketkä osaavat nauttia myös pienistä asioista. Vaikka huolia ja suruja on, ne pitää osata kohdata ja käsitellä ja sitten jatkaa elämää. Usein ne myös rikastuttavat meitä, koska kasvamme ihmisenä erilaisten kokemuksia myötä. Myös näiden huonompien kokemusten vuoksi tulemme muuttumaan ihmisenä.

Oikeasti pidemmän aikaa elämässäni on ollut kaikki hyvin. Minulla on ihana koti, rakas perhe, rakastettavat lemmikit, sain opiskelupaikan, minulla on työpaikka, minulla on ystäviä sekä harrastuksia joista pidän. Elämässäni on tapahtunut toisinaan myös niitä huonoja juttuja, ja melankolisena tunteellisena ihmisenä takerrun toisinaan menneisiin asioihin liikaa kiinni. Mielialani ja tunteeni saattavat vaihdella, toisinaan olen hyvin iloinen ja positiivinen, mutta toisinaan synkkyys valtaa mielen ja olotilani on masentunut, samaaton sekä iloton. Nämä olotilat kestävät aina hetken, kunnes olen saanut masistella ja miettiä asioita päässäni tarpeeksi kauan ja saan taas onnellisuus moodin elämässäni päälle. Toisinaan nautin jopa näistä omista fiiliksistäni, rakastan pyöritellä asioita pääni sisällä sillä saan paljon erilaisia ajatuksia päähäni. Käsittelen asiat perin pohjin ja palaan niihin aina uudelleen eri suunnalta - kunnes ajatus katoaa lopulta kokonaan. Uskon, että asia tulee tällöin käsiteltyä mielessäni loppuun ja voin jatkaa matkaa. Uskon, että elämä olisi helpompaa ilman tätä asioiden mielessä pyörittelyä, mutta toisaalta se opettaa minulle paljon sellaisia asioita elämästä joita muut eivät välttämättä edes mieti. Esimerkiksi miestäni ärsyttää se, että ajattelen elämää niin syvällisesti. Hän kuulemma sekoisi, jos ajattelisi samanlaisesti kuin minä. Itse en vaan voi näille ajatuksilleni mitään, ne vain tulee. Mietin usein elämä tarkoitusta, syntymää ja kuolemaa. Mietin todella raskaitakin asioita. 

Tuntuu, että tämän kesän olen pyörinyt tavallista enemmän surullisissa ja syvällisissä asioissa. Toisaalta tämä kesä on ollut kasvamisen aikaa; olen kasvanut henkisesti paljon. Olen käynyt rankkoja asioita mielessäni läpi, ja seison tässä edelleen päättäväisenä menossa eteenpäin. Asiat ovat sellaisia, joista en voi oikein puhua kenellekään koska kukaan ei ymmärrä. Tai yksi ihminen ymmärtäisi, mutta hän ei halua enää pitää minuun yhteyttä. Tosiaan keväällä meni poikki yksi itselleni tärkeä ihmissuhde. Yhteydenpito katkesi seinään. Ennen niin tärkeä ihminen ei kuulu enää elämääni millään tapaa. En tiedä mitä tämän ihmisen päässä liikkuu, eikä sillä oikeastaan olee enää väliäkään. Hän on tehnyt selväksi nykyisen mielipiteen itsestäni, joten nämä ovat asioita joihin en voi enää itse vaikuttaa. Kyllähän se sattuu, kun olet kuvitellut olevasi tärkeä jollekin ihmiselle ja yhtäkkiä heräätkin todellisuuteen - että et ole ollut hänelle juuri mitään, koskaan. Jos olisimme olleet oikeita ystäviä, ei hän olisi valmis päästämään irti näin helpolla. Toisaalta tiedän, että tämä on parempi ratkaisu näin. Toisinaa mietin, että miettiikö hän ikinä minua tai ikävöikö? Harmittaako häntä väliemme poikki meneminen, vai miettiikö hän enää minua laisinkaan? Ihan turhaan mietin tälläisiä asioita, koska ne eivät muutu suuntaan jos toiseenkaan. En tule saamaan vastauksia, mutta en kyllä tule esittämään kysymyksiäkään. Toisinaan on vain hyväksyttävä asia ja jatkettava matkaa - niillä resursseilla mitä on jäljellä. Itselleni hän oli hyvin tärkeä ihminen, ja on hankalaa kun yhtäkkiä ei olekaan sitä tukipilaria kenelle soittaa kun haluaa avautua. Hän oli ystävä, jolle pystyin puhumaan kaikesta. Uskoin, että hän oli luottamuksen arvoinen. Tuntuu, että hän oli ainoa ihminen joka ymmärsi näitä minun tunnetilojani ja sfäärejä kuinka syviin asioihin välillä kietoudun. En tiedä oliko kaikki valetta ja peitettä, vai erkaniko tiemme vain liikaa eri teille. On hankalaa, kun en pysty puhumaan asiasta kenellekään; koska kukaan ei ymmärrä miten tärkeä henkilöstä muodostui itselleni. Toisaalta on hyvä pärjätä toisinaan yksin ja lakata ihmisissä roikkuminen. Maailma muuttuu - ja me sen mukana.

Uskot tai et, on kaikki niin kuin ennenkin. Muistan lupaukset, mä tuun vielä takaisin. Niin sä katsot mua, helvetin epäillen. Tuut vielä näkemään, mä hymyilen. Apulanta - Tivoli

Pupulandian postauksesta löysin hienon määritelmän ystävyydelle, joka sai kyynelen silmääni. "Minä uskon siihen, että jokaisella ystävällä on elämässämme jokin merkitys. Eräs tuttavani sanoi kerran hienosti, että osa ihmisistä on kuin siltoja - he auttavat meitä eteenpäin ja oikeaan suuntaan matkallamme elämässä. Ehkä kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettukaan pysymään elämässä mukana loppuun asti, eikä sen tarvitse välttämättä vähentää suhteen merkitystä tai arvoa. Ihmissuhteen päättymiseen liittyy aina tietynlaista haikeutta, surua ja joskus katkeruuttakin, mutta samoin kuin toimimattomasta parisuhteesta, myös toimimattomasta ystävyydestä on lupa päästää irti." Ihan mahtava tekstinpätkä. Sain uutta näkökantaa asian ajattelemiseen. Tuli oikeastaan sellainen helpottunut olo, tuntuu että pystyn hyväksymään asian paremmin.

Ja aloin miettimään, että miksi olen nyt kesällä ollut vasta niin maani myynyt tästä asiasta, koska välirikko tapahtui jo keväällä. Uskon, että kun elämäni muuttuu jotenkin stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi, niin vaikuttaa se heti mielialaani ja alan kauheasti menemään ajatuksissani synkemmälle tasolle. Mietin kauan, että miten olen nyt vasta alkanut kierimään itsesäälissä asian suhteen. On ollut niin kova ikävä henkilöä ja keskustelujamme. Olen tajunnut, että emme tule enää ikinä puhumaan tai juttelemaan. Meidän aika on ohi. Ratkaisu tähän mielialaani on kuitenkin se, että kesän aikana elämäni on muuttunut radikaalisti. Muutimme omasta kodistamme pois hetkellisesti remontin vuoksi, ja asumme nyt tälläisessä pienessä (ja ahdistavassa!!) kerrostalo yksiössä. Mulla on oikeasti koko ajan aivan valtava ahdistus täällä. Tajusin, että minulla on todella iso koti-ikävä. Vaikka kotimme on tällä hetkellä aivan sekaisin ja kuin kaatopaikka, niin tulee minulle aina sellainen kodikas olo kun astun sisään. Tahdon kotiin, ja ikävöin kotia. Uskon, että tämä tyytymättömyys nykyiseen elämääni on nostanut kaipauksen entiseen, vaikka uskoin olevani asian kanssa ihan sujut. Negatiiviset ahdistustilat nostavat esiin lisää ahdistavia asioita, joita pyörittelen mielessäni. Olen iloinen, että tunnen itseni näin hyvin ja löysin ratkaisun mielialaani. Uskon, että tämä tulee siis rauhoittumaan kun pääsemme muuttamaan takaisin kotiin viikon päästä. Uskon, että mielialani paranee huomattavasti ja saan taas positiivisen ja iloisen itseni takaisin - vaikka ystäväni ei enää kuljekkaan matkassa mukana.

Elämässänihän pitäisi siis tällä hetkellä olla kaikki hyvin, ei valittamista. Rakastan miestäni sekä perhettäni. Viihdyn kodissani, omistan mahtavia lemmikkejä sekä harrastuksia joista pidän. Minulla on ihania ystäviä, opiskelu- sekä työpaikka. Ei valittamista siis ja elämä rullaa ihan hyvin. Terveitä ollaan, eikä mitään "vakavaa" ole tapahtunut. Siksi olen itselleni jopa hieman suuttunut, koska mielialani on koko ajan niin surullinen. Toisaalta olen kyllä antanut itselleni luvan olla juuri sellainen kun olen. Kun tulee surullisia kausia, niin annan itselleni aikaa sekä luvan ajatella nämä asiat läpi - vaikka se tekeekin kipeää ja toisinaan saa mielialani vielä alemmas. Uskon, että asioiden kunnolla läpikäyminen ja kohtaaminen kasvattaa minua ihmisenä paljon. Loputtomiin ei voi juosta asioita pakoon, sillä ne ovat vastassa tulevaisuudessa jolloin ne joutuu kohtaamaan. Uskon, että on hyvää "sielunhoitoa" miettiä omia tunteitaan, olotilojaan ja muutenkin elämää. Uskon, että se on kasvattanut minusta vahvemman ja elinvoimaisemman. Osaan katsoa elämää ilman ruusunpunaisia laseja, mutta osaan kuitenkin arvostaa elämän tarjoamia pieniä iloja arjessani. En odota suurta, ja olen käsittänyt että myös pahoja asioita tapahtuu elämässä, ihan jokaiselle. Kaikki on mahdollista, eikä mikään ole ikuista. Toisinaan on myös aika päästää irti, vaikka ei haluaisi irrottaa. Toisinaan ei pysty itse pitämään kaikkia lankoja käsissään, vaan on ymmärrettävä ettei pysty itse vaikuttamaan kaikkeen. On siis ihan fine, jos lakkaa murehtimasta ja kontrolloimasta kaikkea. Eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tuleman pitää. Stressaamisella emme saa yhtään sen tarkempaa kuvaa tulevaisuudesta kristallipalloomme.

Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää 

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Apulanta - Armo

Pahoitteluni hieman synkemmästä päivityksestä. Toisaalta tämä oli itselleni hieman sellaista terapiaa ja mietintä aikaa. Jotenkin puhdistavaa, että saa avautua jonnekin. Uskon, että mielialani tulevat helpottamaan ensiviikon lopulla kun pääsemme muuttamaan takaisin kotiin. Uskon, että saan "itsestäni" taas kiinni. Tämä kesä on tehnyt hyvää itsensä tutustumisen kanssa. Ei ole ollut helppoa, mutta olen edelleen hyvissä väleissä itseni kanssa. Se on tärkeintä, sillä sinä olet itsellesi se ihminen jota et pääse karkuun - vaan jonka kanssa joudut elämään vaikka juoksisit kuinka lujaa karkuun. On melkeinpä ihan sama sen rinnalla miten tulet muiden kanssa toimeen, kunhan olet sinut itsesi kanssa.

Tosiaan havahduin tänään, että elokuu vetelee kohta loppuaan. Koko kevät ja kesä on ollut minulla aika sekavaa aikaa. Paljon uutta on tapahtunut niin henkisellä- kuin fyysiselläkin puolella. Kevät meni pääsykokeisiin lukiessa - en ehtinyt oikein nauttia keväästä mitenkään kun stressasin vain pääsykokeita. Kun pääsykokeet olivat ohi, meni kesäkuu aivan sumussa heinäkuun alkuun asti koska jännitin sitä, pääsisinkö kouluun vai en. No, kun tuli tieto että sain opiskelupaikan ni aloitimmekin jo remontin ja muutimme tänne ahdistavaan kerrostalo yksiöön. Remontti on kestänyt nyt kohta 2kk, ja kesälomanikin vietin remontin keskellä. En ole oikein saanut nautittua kesästä laisinkaan niin kuin olisin halunnut. Olen paljon viettänyt aikaa yksin täällä pienessä asunnossa, koska mielialani on ollut niin matalalla ettei ole edes kiinnostanut yrittää keksiä itselleen mitään tekemistä. Toisaalta olen saanut iloa ja voimaa liikunnasta, hyvästä ruuasta sekä lemmikeistäni.

Parisuhteeni on kärsinyt, koska molemmat olemme poissaolevia sekä stressaantuneita. Parisuhteelle ei ole aikaa niinkuin haluaisi, ja sekin on vaikuttanut mielialaan. Toivon, että kaikki palautuvat syksyn myötä normaaliksi. Uskon, että miestäni stressaa remontti ja itseäni taas kaikki muu. Syksy tulee olemaan niin uutta aikaa elämässäni, että sekin stressaa osittain. Koulu alkaa ja työt vähenee, mikään ei siis oikeastaan ole ennallaan. Toisinaan nautin pimenevistä illoista ja syksyn tulemisesta, mutta toisinaan näen sen myös masentavana, ahdistavana ja surullisena aikakautena. Pelkään omaa tunnetilaani, miten syksy vaikuttaa siihen. Meneekö mielialani paljon alemmas, vai pystynkö elämään syksyn ihan positiivisella mielellä. Jotenkin syksyn melankolisuus saa itselleni surullisuuden tunteen aikaiseksi, syksy on osittain sellaista kuolemisen ja irti päästämisen aikaa. Tietää, että pitkä talvi on tulossa. Olen miettinyt paljon päässäni sitä, kuinka erilaisia olemme mieheni kanssa. Toisinaan on sellainen olo, että sovimmeko toisillemme lainkaan. Hän ei ymmärrä minun masentavia olotiloja ja syvällisten pohtimisia, vaan on itse kovin pinnallinen ja tasapainoinen ihminen. Toisaalta uskon, että voimme oppia toisiltamme paljon. Jokaisen pitäisi oppia hieman toisilta ihmisiltä. Mieheni saattaa oppia minulta, että elämässä on syvempääkin kuin pinta. Itseni pitäisi oppia mieheltäni taas tuota tyyneyttä ja sitä, että jokaiseen asiaan ei tarvitse takerua kahden käsin kiinni - toisinaan on vain hyvä päästää irti ja jatkaa matkaa samantien sen kummemmin miettimättä.

Tässä tuli nyt postaus taas hieman ohi blogin aiheen. Mitä pidätte, että kirjoitan hieman myös muista asioista blogissa enkä vain talouteeni liittyvistä asioista? Olen kyllä sisimmissäni sitä mieltä, että kaikki liittyy kaikkeen ja näin ollen oma fiilis ja ajatukset vaikuttavat moneen asiaan kuten elämässä pärjäämiseen sekä siihen kuinka erilaiset asiat elämässä kokee. Myönnän, että olen hyvin syvällinen ja tunteellinen ihminen, joten tulette varmasti näkemään myös tätä puolta blogissani. Blogin pääidea on kuitenkin avata omaa arkeani ja elämääni; näin haluan tutustuttaa teidät itseeni sekä saada ihmiset miettimään sitä, että kaikilla ihmisillä voi olla taloudellisia tavoitteita sekä mahdollisuus pärjätä elämässä hyvinkin vaikkei elämä aina olisikaan ruusuilla tanssimista tai joutuisi ponnistamaan pohjalta ylöspäin. Vaikka olen melankolinen sekä osittain pessimistinen ihminen, olen yleensä ajatuksiltani kuitenkin positiivinen ja optimistinen - uskon, että moneen asiaan pystyy vaikuttamaan omilla teoillaan ja asenteellaan. Uskon, että meillä jokaisella on omat murheemme ja tapamme selvitä niistä. Myös sellaisilla ihmisillä on varmasti huonoja päiviä ja onnettomia aikoja, joista voisi kuitenkin kuvitella että elävät onnellista ja tasapainoista elämää.

Nyt kun sain hieman purettua olotilaani, aion loppukesän nauttia vielä tästä kesästä mikä on jäljellä. Nyt loppui stressaaminen tai vanhojen miettiminen. On aika kohdistaa voimat iloisiin ja positiivisiin asioihin elämässäni. Uskon, että elämä kantaa vaikka itse en aina kaksin käsin roikkuisi kiinni jossain asiassa. Minulla on elämässäni hyvä tukiverkosto, ihanat ihmiset ja mukavat tulevaisuuden näkymät - joten miksi en keskittyisi niistä nauttimiseen ja lopettaisi tätä surullista haihattelua? Vaikka yksi hyvä ystävyyssuhde on menetetty, aukeaa ovi monelle muulle asialle. Syksyllä elämääni tulee aivan uudenlaiset asiat ja ihmiset - matka siis jatkuu. :) Hyvää yötä ja positiivista syksyä.

Nyt mennään näin, parempaan päin

Hän sanoi ja otti mua kädestä kii

Silloin mä tajusin ettei kaikki mee niin

Kuin etukäteen huomista suunniteltiin 

Ois helppo heittää kaikki kliseet peräkkäin

Mut usko pois mä pettyvän pessimistinkin näin

Eikä sen leuka ollut rintaan päin

Ois helppo muuttua kyyniseksi

Kun ei elämä tehnytkään onnelliseksi

Oli tilillä nolla tai tonni

Meis on kaikissa kahlittu onni

Ja nyt mennään näin

Parempaan päin

Hän sanoi ja otti mua kädestä kii

Silloin mä tajusin ettei kaikki mee niin

Kuin etukäteen huomista suunniteltiin

Jo silloin ajat oli ihan yhtä huonoja

Niinä vanhoina hyvinä aikoina

Haloo Helsinki - Parempaan päin

Miksi ihminen muuten näin jälkeen päin asioita miettiessään kaunistelee asioita päässään? Ei muista toisesta ihmisestä niitä ärsyttäviä ja huonoja puolia - vaan aika kultaa kai muistot? Ainakin minulla. Meneeköhän muilla niin? No mutta anyway, nyt keskitytään tähän tämän hetkiseen elämään ja eletään päivä kerrallaan. Nautitaan jokaisesta päivästä - koska ikinä ei tiedä mikä on se viimeinen.

Seuraavaksi saatte postausta viikon budjetista sekä suunnittelemasta opiskelijabudjetistani. Lisäksi aion avautua teille hieman omasta alkoholin käytöstäni sekä mielipiteistäni asiaan liittyen.

XOXO, Sonja